seta on jo pitkään yrittänyt nostaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin (hlbt) kohdistuvaa viharikollisuutta esiin eri foorumeilla. Suomen lainsäädäntö tuntee vihamotiivin tuomion koventamisperusteena, mutta yleinen tietoisuus, kuten myös tutkimustieto hlbt-kansalaisiin kohdistuvista viharikoksista on ollut vähäistä.

Käytännössä viharikoksia päätyy oikeuteen asti aniharvoin. Rikosilmoituksia tehdään vähän, ja oikeuteen päätyvissä tapauksissakin vihamotiivi voi jäädä kokonaan vaille huomiota, esimerkiksi perhe- ja läheisväkivaltatapauksissa, jossa on taustalla nuoren homoseksuaalisuus tai transsukupuolisuus. Internetin keskustelupalstoilla homoseksuaaleihin ja transihmisiin kohdistuva vihapuhe on arkipäivää, ilman että kirjoittavat joutuvat vastaamaan sanoistaan.

Homoseksuaaleihin kohdistuva väkivalta ja sen pelko näkyvät arkisessa katukuvassa, jos asiaa osaa katsoa. Öisen kaupungin kaduilla käsi kädessä kulkeva miespari on harvinainen näky, miesparin suudelmasta puhumattakaan. Monet muistavat vielä ajat muutama vuosikymmen sitten, jolloin matkalla homobaariin tai sieltä ulos piti olla varovainen, ettei joutunut porttikongissa vaikeuksiin. Nyt tilanne ei ole näin suoraviivainen, mutta katuväkivallan uhka elää yhä ja se vaikuttaa ihmisten käyttäytymiseen.

Setan monivuotisen työn tuloksena Suomessa on alettu vihdoin kerätä tietoa viharikoksista seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen osalta. Lukujen perusteella on kuitenkin selvää, että viharikoksen kohteeksi joutuneet hlbt-kansalaiset tekevät rikosilmoituksen aniharvoin (23 rikosilmoitusta vuonna 2008).

Viharikoksen kohteeksi joutuvat eivät useinkaan tiedä, että vihamotiivilla on merkitystä rikosta arvioitaessa. Monet eivät täysin luota poliisiin ja pelkäävät ennakkoluulojen vaikuttavan rikosilmoituksen käsittelyyn. Suomessa kaivattaisiinkin julkista keskustelua ja tukipalveluja, jotta tietoisuus viharikoksista kasvaa ja kynnys tehdä rikosilmoitus madaltuu. Esimerkiksi Englannissa rikosilmoituksen voi tehdä baarista saatavalla lomakkeella, jonka postimaksu on valmiiksi maksettu. Tällaiset käytännön toimet antavat selkeän viestin siitä, että viharikos on aina poliisiasia.

Rikoslakia ollaan parhaillaan muuttamassa niin, että viharikoksen käsitteeseen sisällytetään eksplisiittisesti seksuaalinen suuntautuminen. Setan tavoitteena on saada myös transfobiset rikokset esiin ja tuoda sukupuoli-identiteetti ja sukupuolen ilmaisu mukaan viharikoslainsäädännön suojiin.

Paraskaan lainsäädäntö ei kuitenkaan riitä, jos niitä toteuttavilla viranomaisilla ei ole selkää käsitystä siitä, miten lakeja laittaa käytäntöön. Setaan on kantautunut viitteitä siitä, ettei poliisi aina osaa kirjata viharikosepäilyä asianmukaisesti eikä tieto vihamotiivista päädy syyttäjälle asti. Viharikollisuuden ehkäisystä ja torjunnasta vastaavia viranomaisia, erityisesti poliisia ja oikeuslaitosta, tulisikin kouluttaa ja ohjeistaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kohdistuvasta viharikollisuudesta.

Viha ei sinänsä ole rikos vaan yksi ihmisen moninaisista tunteista. Viha jotakin kansanryhmää kohtaan on kuitenkin oma vihan muotonsa. Yhdistettynä henkiseen ja psyykkiseen väkivaltaan se luo yhteiskuntaan ilmapiirin, jossa kenenkään ei ole hyvä elää.

Outi Hannula
Puheenjohtaja
Seta ry

Länkar

• Setas webbplats
• Outi på Facebook

1

Stifta hatbrott i lag.

2

Ett tydligt avståndstagande mot hatbrott från landets politiker.

3

Upprätta myndigheter som kan stöda utsatta offer och ge dem den hjälp de behöver.

4

Öka medvetenheten genom att prata öppet om hatbrott och få flera att anmäla